Historia

Vielä 1600-luvun Oulussa nykyisen Aleksanterinkadun paikalla virtasi meri ja nykyisen ravintolan paikalla sijaitsi Matilaisen suvun kulmapuusta rakentama kauppakartano. Sata vuotta myöhemmin kyseiselle tontille numero 89 kuului myös nykyisen Aleksanterinkadun toisella puolella oleva kulmatontti ja vanhojen karttojen mukaan se sijaitsi jo siihen aikaan kaupungin keskeisimmillä kauppapaikoilla.

Wanhat ajat

Kermanvärinen, uusklassista empiretyyliä edustanut kivitalo kohosi harjakorkeuteensa alun perin 1700-luvun loppupuolella, toisen kerroksen ollessa vielä puusta rakennettu. Vuosina 1808-09 rakennus toimi mm. kenttäsairaalana jonne tuotiin Suomen sodan Revonlahden taistelussa haavoittuneita.

Sodan syynä oli Venäjän ja Ranskan 7. heinäkuuta 1807 Tilsitissä solmima rauha jossa Ranska antoi Venäjälle suostumuksensa Suomen valtaukseen, mikä teki Venäjästä Ranskan liittolaisen. Venäjän tehtävänä oli Suomeen hyökkäämällä pakottaa Ruotsi liittymään kauppasaartoon jolla Ranska olisi voinut vahvistaa asemaansa merivalta Britanniaa vastaan. Kuten tiedetään, sodan seurauksena 600 vuotta kestänyt yhteiselo Ruotsin kanssa päättyi ja Suomi liitettiin Venäjän keisarikuntaan.

Oulussa toimineet ruotsalaissotilaat järjestivät luopumisen tuskaa helpottaakseen jäähyväistanssiaiset joissa vallitsi luonnollisesti hyvin haikea tunnelma, tanssiaisiin osallistuneet oululaiset murehtivat tulevaisuuttaan ja luulivat tuolloin hauskanpidon päättyvän uuden isännän saapuessa kaupunkiin.

Huoli oli aiheeton ainakin kaupungin naisväestön kohdalla sillä 30.11.1808 Ouluun saapuneen venäläisrykmentin johtaja, kenraali Kamenski, järjesti puolestaan tanssiaiset joihin kutsuttiin kaikki kaupungin silmäätekevät – ja miellyttävät naiset, mutta ei yhtään miestä. Sepä siitä, takaisin taloomme.

Naisia säikyttelevä Runeberg

Vuonna 1810 niin talo sekä tontti päätyivät varakkaan tulli-inspehtori Anton Ludvig Runebergin omistukseen ja Suomen kansallisrunoilijaksi kohonnut Johan Ludvig Runeberg asui setänsä talossa kouluvuosinaan 1812-1814. Muutama sana torttumiehestä. Johan Ludvig Runeberg syntyi merikapteenin poikana Pietarsaaressa vuonna 1804. Vuonna 1812 kahdeksanvuotias Johan Ludvig lähetettiin varakkaan setänsä luo Ouluun ja kiltti setä maksoi pojan opinnot Oulun triviaalikoulussa. J.L.:n kasvatusvanhemmat kuuluivat kaupungin ylhäisöpiireihin sillä tullivirkailija Runeberg oli naimisissa maaherra Karl Henrik Ehrenstolpen tyttären kanssa joten vaatimattomasta merimieskodista varakkaaseen virkamiesperheeseen tullut Johan Ludwig oli onnensa kukkuloilla.

Kasvatusvanhemmat kutsuivat J. L. Runebergiä arvokkaasti Ludvigiksi. Ludvig laitettiin tanssikursseille, jotta hän oppisi hienostunutta salonkikäyttäytymistä, mikä ei kylläkään aina kantanut hedelmää. Runebergin elämäkerran kirjoittaja J. E. Strömborgin mukaan J. L. Runeberg huvitteli säikyttelemällä perheen naisväkeä nähdäkseen, kuinka usein sai heidät pyörtymään ja taas toipumaan hajusuolan avulla. Ludvig heittäytyi suin päin rymistellen tuolilta tai pöydältä lattialle vain nähdäkseen kuinka maaherratar Ehrenstolpe tyttärineen pyörtyi. J. L. Runebergin oleskelu Oulussa päättyi vuonna 1814 kun hänen setänsä kuoli yllättäen ja Runeberg lähetettiin takaisin kotiin.

Oulu palaa

Vuonna 1822 raivonnut Oulun palo sai alkunsa varhain aamuyöllä 23. toukokuuta värjärimestari Papen talosta, joka sijaitsi lähellä kaupungin rannassa. Tuli levisi nopeasti tuhoten useita puutalokortteleita sekä mm. tuomiokirkon puurakenteet. Tuomiokirkosta jäljelle jäivät vain kiviseinät, joiden sisään nykyinen kirkko on rakennettu.

Palon sammuttua lähes koko kaupunki oli tuhoutunut maan tasalle: 330 rakennusta tuhoutui täysin tai lähes täydellisesti, mukaan lukien talomme toinen kerros. Palon jälkeisissä korjauksissa myös toinen kerros rakennettiin kivestä. Nykyinen ulkoasu lienee vuodelta 1834. Oulun palosta selvisi vain 65 kaupungin rakennusta, yhteensä yli 3 000 oululaista jäi ilman kotia. Yllättävää, tulipalossa kuoli vain viisi ihmistä.

Nylander sammuttaa janon oluella

Runebergien jälkeen tontti taloineen päätyi kauppamies, raatimies ja tervaporvari Anders Abrahaminpoika Nylanderille joka Margareta Magdalena Adolfintytär Fahlanderin kanssa sai ilokseen 9 lasta. Yksi lapsista, Oskar, valmistui muuten Pietarista taidemaalariksi ja hänen tunnetuimpia teoksiaan ovat J. L. Runebergin runoon perustuva maalaus Pilven Veikko ja Nylanderin viimeiseksi työksi jäänyt alttaritaulu Kristuksen kirkastus Limingan kirkossa. Nylander ampui itsensä ateljeessaan Oulussa vain 22-vuotiaana.

Mutta takaisin komeaan kivitaloon III kaupinginosaan ja kortteliin numero 18 jossa kuin kuin tulevaa enteillen Nylanderille myönnettiin lupa oluen valmistukseen. 1850 -luvulla talo alkoi päästä oikeuksiinsa kun siellä ruvettiin järjestämään maksullisia konsertti-illallisia.

1870 -luvulla talo tontteineen siirtyi Åströmin nahkatehtaan perustajien Karl Robertin ja hänen veljensä Hemmingin omistukseen. Sitä ennen omistajina olivat mm. tark’ampujapataljoonan esikunta sekä Alankomaiden varakonsuli, kauppias Nils Emanuel Ringvall ja tämän isä Matts Emanuel Ringvall, ”Iso-Nikke” Nilsin siirrettyä omaisuutensa hänelle. Ja niinhän siinä sitten kävi että tämä edellä mainittu Karl Robert oli naimisissa Matts Emanuel Ringvallin tyttären Gustava Katariinan kanssa. 1800-luvun Salkkarit.

Senaattorin bileet

Omistaja vaihtui tiuhaan 1800 -luvun viimeisillä vuosikymmenillä ja 1877 kunnian sai vuorostaan merikapteeni John Tornberg. Kauppahintana oli 28 000 markkaa. Kolme vuotta myöhemmin Tornberg vuokrasi talon Oulun Suomalaiselle Klubille joka oli tiettävästi tyytyväisenä kommentoinut majaansa kokouspöytäkirjaan: ”Tornbergin huoneisto oli erittäin hauska ja siisti.”

Ravintolatoiminta lähti liikkeelle kun klubi perusti yläkertaan oman ravintolan jota emännöi Henrika Mortensén-Juustinen. Klubissa piti olla saatavana ruokaa, myös lämmintä, ja rouva Henrikan vastuulla oli ”huoneiston lämmitys, puhtaanapito ja passaus.” Vastineeksi hän sai klubin tulot itselleen ja lisäksi hänellä oli täydet ravintolaoikeudet.

Vuonna 1881 talossa olivat vuorossa suuret juhlat kun toukokuun 12. päivänä vietettiin Klubin kunniajäsenen, senaattori J.V. Snellmanin 75-vuotis syntymäpäivää. Saman vuoden lopussa Suomalainen Klubi muutti nykyisen Mannerheimin puiston paikalle sijanneeseen Takun taloon.

Santaholman valtakausi

1900 -luvun alussa Tornberg möi tontin taloineen päivineen A. Santaholma Osakeyhtiölle ja tästä kaupasta jäi nimi elämään näihin päiviin sillä rakennus tunnetaan edelleen Santaholman talona. Santaholmat asustelivat alkuun Kauppurienkadun puoleisessa puutalossa ja vuokrasivat kivitalosta huoneita muun muassa myöhemmin tunnetuksi tulleen Aaro Hellaakosken perheelle ja Kaiku – sanomalehden kirjapainolle.

Juhannuksena 1893 syntynyt Aaro Hellaakoski kirjoitti elämänsä aikana useita runoja, romaaneja, esseitä sekä tieteellisiä tutkimuksia. Runoilijana hän oli modernismin uranuurtajia Suomessa.

Hellaakoski toimi myös vakinaisena taide- ja kirjallisuusarvostelijana muun muassa Ajassa, Karjalan Aamulehdessä ja Iltalehdessä. Lisäksi hän toimi Helsingin tyttönormaalilyseon yliopettajana vuodesta 1935 vuoteen 1952 eli kuolemaansa saakka. Hän opetti luonnonhistoriaa, maantietoa, kasvi- ja eläinoppia sekä biologiaa.

Ensimmäisen maailmansodan aikaan 1914-1918, yläkerrassa toimi Vanhasuomalaisten klubi ”Suomalainen Nuija”sekä sulassa sovussa niin Anniskeluyhtiön Viini- ja konjakkikauppa kuin Raittiusyhdistys Leimukin. Kumpi lienee ollut suositumpi?

Santaholmien omistuksessa tontti taloineen oli aina vuoteen 1970 johon mennessä siellä ennätti toimia mm. Oulun Tuomiokapituli, huonekaluliike Asko ja Posti. Sen jälkeen omistajaksi tuli Kiinteistöosakeyhtiö Lantonkulma. Viimeisimmät vuokralaiset ennen ravintola Kaarlenholvin perustamista vuonna 1972 olivat pitkäpartainen suutarimestari Eero Elsilä koiransa kanssa ja Raija Alanko, joka piti talon muissa osissa sosiaalihuollon varassa eläville miehille majoitusliikettä. Tilaa oli kaiken kaikkiaan 40 asunnottomalle ja talossa sai yöpyä yhden markan hintaan.

Ravintola Kaarlenholvi syntyy

Ravintolatoiminta aloitettiin Santaholman talossa elo-syyskuun vaihteessa vuonna 1972 jolloin Katri Antell Oy perusti Ravintola Kaarlenholvin & Jumpru Pubin. Ravintolan nimestä järjestettiin nimikilpailu ja hyväksytyn voittajaehdotuksen, Kaarlenholvi, teki eräs rouva Haaparannalta ja nimihän viittaa Oulun kaupungin vuonna 1605 perustaneeseen Ruotsin kuninkaaseen joka tunnettiin nimellä Kaarle IX. Jumpru sen sijaan oli mittayksikkö vanhalla suomenkielellä, yksi Jumpru = 8,2cl eli reilut tuplat ja kuten kaikki hyvin tietävät tuplat ovat ankarasti lailla kielletyt.

Tuon aikainen Kaarlenholvi oli kaupungin suosituimpia ruokaravintoloita ja pitkiä pitopöytiä vanhat oululaiset kaiholla muistelevat, eikä vähiten sitä kuuluisaa Talon Pyttipannua. Katri Antell Oy luopui Kaarlenholvista heinäkuussa 1988 ravintolatoimintaa jatkoi E-Osuuskunta Eka ja sen ravintolayhtiö Restel Oy. Viiden vuoden aikana tapahtui ravinolamaailmassa yhtä sun toista, yläkertakin oli hetken aikaa ajan trendin mukaisesti tex-mex-ravintolana.

45-vuotias on vielä voimissaan

Sen aikainen Restel Oy:n aluejohtaja Arvo Kareinen osti yhdessä vaimonsa Tuula Kareisen sekä Kaarlenholvin silloisen ravintolapäällikön Ari Laakkosen kanssa ravintolan vuonna 1993 ja tämä kolmikko johti ravintolaa kesään 2007 saakka, jolloin astui voimaan tuorein omistajavaihdos. Kareisten jäätyä ruorista ansaittuja eläkepäiviä viettämään ravintolakauppoja tehtiin siten että Oluthuone Leskisestä tutut Ari Flinck, Esa Hiltunen sekä Mika Jacklin ostivat osakkuudet ravintolasta. Samassa kaupassa myytiin Ari Laakkoselle osakkuus Leskisestä jonka jälkeen nelikko omisti ja edelleen omistaa molempia ravintoloita samansuuruisin osakkuuksin.

Kapakoitsijoista Flinck & Laakkonen johtavat Kaarlenholvia, Hiltusen & Jacklinin keskittyessä Roturaarilla sijaitsevat Leskisen pyörittämiseen. Kuluneiden vuosien aikana herrat ovat edeltäjiensä tavoin vaalineet oululaisille rakasta ravintolaa perinteitä kunnioittaen, silmät auki tulevaisuuteen katsoen ja tietenkin vanhaa taloa välillä rempaten.

Vuonna 2017 kunniakkaat 45 vuotta täyttänyt Ravintola Kaarlenholvi on äidiltä tyttärelle ja isältä pojalle siirtyvä ravintola jossa kaikkein tärkein on ihminen, tiskin molemmin puolin.

Oulu-seuran muistolaatat

Oulu-seuran tehtävä on toimia epäpoliittisena yhdistyksenä, jonka piirissä käsitellään Ouluun ja oululaisuuteen liittyviä asioita kuten kaupunkimme historiaa, kehitystä ja tulevaisuuden suunnitelmia. Oulu-seura on aina halunnut kunnioittaa menneiden polvien oululaisia, erilaisia tieteen ja taiteen aloilla ansioituneita henkilöitä, jotka ovat tuoneet mainetta Oululle. Heidän työstään kertovat lukuisat seuran hankkimat muistomerkit eri puolilla kaupunkia. Ravintola Kaarlenholvin seinää koristaa kaksi Oulu-seuran muistolaattaa, Johan Ludwig Runebergin sekä Aaro Hellaakosken.

Kirjailija Johan Ludvig Runebergin muistolaatta, Ravintola Kaarlenholvi
Oulun päivien yhteydessä 1997 muistolaatan sai Oulun koulukotinsa seinään Kauppurienkatu 6:een kansallisrunoilijamme J. L. Runeberg.
Laatan teksti kertoo: Runoilija Johan Ludvig Runeberg 1804-1877, kävi Oulun triviaalikoulua asuen tässä setänsä Anton Ludvig Runebergin kodissa 1812-1814.
Oulu-seura Lantonkulma Oy 1997

Kirjailija Aaro Hellaakosken muistolaatta, Ravintola Kaarlenholvi
Aaro Hellaakosken muistolaatta paljastettiin Kaarlenholvin Kauppurienkadun puoleisessa seinässä Oulun päivien yhteydessä syyskuun alussa 1974. Aloitteen laatan hankkimiseksi olivat tehneet oululaiset pedagogian ylioppilaat.
Laatassa on teksti: Runoilija, filosofian tohtori Aaro Hellaakoski, syntynyt Oulussa 1893, kuollut Helsingissä 1952. Nuoruudenkoti tässä talossa 1907-1909. ”Vain kuvastajana olen kuuntelijana.”
Oulun Päivänä 1974 Oulu-seura