Jumprun
Kummitus


Niin kauan kun Ravintola Kaarlenholvi on ollut olemassa, niin kummituksesta on puhuttu pöydissä sekä baaritiskillä. Onko ravintolan portaissa askeltava ja paikkoja kolisutteleva Suomen sodan aikana talossa olleeseen kenttäsairaalaan kuollut sotilas, kansallisrunoilija J.L. Runeberg vai talon kellariin unohtunut hollantilaiskuunarin merimies?

Varopa luotoa, kippari Slooten

Kesäkuun viimeisenä päivänä vuonna 1859 hollantilainen Sofia Maria-alus lähti Englannin Hullista kohti Oulua. Kuusimiehisen laivan kipparina oli nuori, 27-vuotias Jan van Slooten ja niinhän siinä kävi, että Sofia Maria joutui kovaan myrskyyn Pohjanlahdella ja ajoi karille Hailuodon pohjoispuolella.

Aluksesta lähdetiin pienemmällä veneellä tiedustelemaan, että löytyisikö maista luotsia veneeseen apuun. Apua ei saaresta löytynyt ja niin 27,5 metriä pitkä alus upposi heinäkuun 19. päivä miehistön pelastuessa Hailuodon kultahietikoille.

Lastina ei ollut mitään arvokasta, sillä Sofia Maria oli tulossa hakemaan tervalastia Bergbomin kauppahuoneelta. Vuonna 1973 paikallistetulta hylyltä on löytynyt lähinnä merimiesten henkilökohtaisia tavaroita, laivan varusteita ja tarvikkeita.

Yhtä laivan matruuseista rupesi saaristoelämä ilmeisesti nyppimään, joten herra otti ja lähti Oulun kylille. Matruusi syyllistyi kaupungissa erinäisiin rötöksiin, ja jo tuolloin tehokkaat Oulun poliisivoimat suorittivat kiinnioton ja välittömän passituksen talomme kellarissa sijainneeseen vankityrmään. Tarinalla ei ole onnellista loppua, matruusi unohdettiin tyrmään, mihin hän myös kuoli. Tuosta esi-isiemme tekemästä kaameasta unohduksesta johtuen saamme nauttia matruusin hengen seurasta vielä tänäkin päivänä.

Partamiehellä mehu hukassa

Parrakas herrasmies tilaa lasillisen kuumaa mehua, ja baarimikon tarjoillessa mehua pöytään on herra paikalta häipynyt. Toki henkilökuntamme kertoo vastaavista tapauksista tämän tästäkin, eikä kadonnut asiakas yhtään kummitukselta ole näyttänyt.. Samainen partakaveri kulkee Jumprun heiluriovissa, ilmeisesti kadonnutta juomaa etsimässä. Kassakoneeseen bongataan tuotteita, vaikka kukaan ei ole konetta lähelläkään, olutta valuu hanasta itsestään ja koukuissa roikkuvat kahvatuopit liikkuvat välillä reippaastikin. Valoja syttyy ja sammuu, tyhjistä portaista kuuluu askelia ja onpa keittiössä tarjoilukärryt vaihtaneet vauhdilla paikkaa seinästä toiseen.

Ravintola Kaarlenholvin talo on Suomen sodan aikaan ollut vankityrmänäkin, joten kukapa tietää, jos sinne tyrmän perälle joskus joku unohtui. Kun talon historiaan perehtyy, voi poloinen vaeltaja olla myös viinanpolttaja, postivirkailija tai sairaalan potilas. Kuuluisuuksiakin olisi ikuiseen maanpäälliseen vaellukseen ehdolla ainakin herrat Johan Ludwig Runeberg, Aaro Hellaakoski ja Oskar Nylander. Kaikki he ovat joskus talossa asuneet, joten ehkä jonkun henki jäi paksujen seinien sisälle maallisen vaelluksen jälkeen.

Rauhaa rakastava haamu

On kummitus kuka tahansa, on hän oman arvonsa tietämä. Hän ei huuda, ei valita, ei heittele laseja seinään eikä edes istu olkapäälle rankan illan jälkeen. Itse asiassa herra ei nykyään viihdy yläkerrassa bassonjytkeen ja nuoren energian parissa. Alakerrassa hän on aina läsnä, sen tietää Jumpru Pubin henkilökunta, niin kuin salaisuuteen vihityt asiakkaatkin. Hänestä puhutaan, kysellään ja häntä myös kunnioitetaan.

Vaikka vain yksi baarimestari väittää nähneensä kummituksen, puhutaan myös muista näyttäytymisistä. Kummituksen tiedetään pelottaneen vartiointiliikkeen työntekijän yöllisellä kierroksella niin pahoin, että vartijan työnteko alalla loppui siihen. Saman alanvaihtopäätöksen teki myös ravintolan entinen siivoja, jonka taukotupakin kummitus ystävällisesti tumppasi tuhkakuppiin. Kapakoitsijakin kuuli tyhjässä yläkerrassa ollessaan selkänsä takaa muutaman lauseen hollannin kieltä, mutta hän nyt kuulee ja näkee milloin mitäkin.

Joten, jos näet Jumprun vilskeessä parrakkaan, yksin baaritiskillä kuumaa mehua naukkailevan herran, seuraa häntä. Mikäli neste ei lasissa vähene, tiedät löytäneesi kummituksen. And then, who you gonna call?!