Kaarlen
Kummitus


Niin kauan kun Ravintola Kaarlenholvi on ollut olemassa niin kummituksesta on puhuttu pöydissä sekä baaritiskillä. Onko ravintolan portaissa askeltava ja paikkoja kolisutteleva Suomen sodan aikana talossa olleeseen kenttäsairaalaan kuollut sotilas, kansallisrunoilija J.L. Runeberg vai talon kellariin unohtunut hollantilaiskuunarin merimies?

Varopa luotoa, kippari Slooten

Kesäkuun viimeisenä päivänä vuonna 1859 hollantilainen Sofia Maria – alus lähti Englannin Hullista kohti Oulua. Kuusimiehisen laivan kipparina oli nuori, 27-vuotias, Jan van Slooten ja niinhän siinä kävi että Sofia Maria joutui kovaan myrskyyn Pohjanlahdella ja ajoi karille Hailuodon pohjoispuolella.

Aluksesta lähdetiin pienemmällä veneellä tiedustelemaan, löytyisikö maista luotsia veneeseen apuun mutta kun apua ei löytynyt, 27,5 metriä pitkä alus upposi nopeasti heinäkuun 19. päivä miehistön pelastuessa Hailuodon kultahietikoille.

Lastina ei ollut mitään arvokasta sillä Sofia Maria oli tulossa hakemaan tervalastia Bergbomin kauppahuoneelta. Vuonna 1973 paikallistetulta hylyltä on löytynyt lähinnä merimiesten henkilökohtaisia tavaroita, laivan varusteita ja tarvikkeita.

Yhtä laivan matruuseista rupesi ilmeisesti saaristoelämä nyppimään joten herra otti ja lähti Oulun kylille. Matruusi syyllistyi kaupungissa erinäisiin rötöksiin ja jo tuolloin tehokkaat Oulun poliisivoimat suorittivat kiinnioton ja välittömän passituksen tuolloin talomme kellarissa sijainneeseen vankityrmään. Tarinalla ei ole onnellista loppua vaan niinpä kävi että matruusi unohdettiin tyrmään jonne hän myös kuoli ja tuosta esi-isiemme tekemästä kaameasta unohduksesta johtuen saamme nauttia matruusin hengen seurasta vielä tänäkin päivänä.

Partamiehellä mehu hukassa

Milloin parrakas herrasmies tilaa lasillisen kuumaa mehua ja baarimikon tarjoillessa mehua pöytään, on herra paikalta häipynyt. Myös Jumprun heiluriovissa on kulkenut samainen partakaveri kadonnutta juomaa etsimässä. Toki henkilökuntamme kertoo vastaavista tapauksista tämän tästäkin, eikä kadonnut asiakas yhtään kummitukselta ole näyttänyt.. Joka tapauksessa valoja on syttynyt ja sammunut kenenkään niihin koskematta, tyhjistä portaista kuuluu askelia, olut valuu hanasta itsestään ja onpa keittiössä tarjoilukärryt vaihtaneet vauhdilla paikkaa seinästä toiseen.

Ravintola Kaarlenholvin talo on aikoinaan ollut vankityrmä joten kukapa tietää jos sinne tyrmän perälle joskus joku unohtui. Kun talon historiaan perehtyy, voi poloinen vaeltaja olla myös viinanpolttaja, postivirkailija tai sairaalan potilas. Kuuluisuuksiakin olisi ikuiseen maanpäälliseen vaellukseen ehdolla ainakin herrat Johan Ludwig Runeberg, Aaro Hellaakoski ja Oskar Nylander. Kaikki he ovat joskus talossa asuneet joten ehkä jonkun henki jäi paksujen seinien sisälle maallisen vaelluksen jälkeen.

Rauhaa rakastava haamu

On kummitus kuka tahansa, on hän oman arvonsa tietämä. Hän ei huuda, ei valita, ei heittele laseja seinään eikä edes istu olkapäälle rankan illan jälkeen. Itse asiassa herra ei nykyään viihdy yläkerrassa bassonjytkeen ja nuoren energian parissa. Alakerrassa hän on aina läsnä, sen tietää Jumpru Pubin henkilökunta niin kuin salaisuuteen vihityt asiakkaatkin. Hänestä puhutaan, kysellään ja häntä myös kunnioitetaan.

Vaikka vain yksi baarimestari väittää nähneensä kummituksen, puhutaan myös muista näyttäytymisistä. Kummituksen tiedetään pelottaneen vartiointiliikkeen työntekijän yöllisellä kierroksella niin pahoin, että vartijan työnteko alalla loppui siihen. Saman alanvaihtopäätöksen teki myös ravintolan entinen siivoja jonka taukotupakin kummitus ystävällisesti tumppasi tuhkakuppiin.

Joten jos näet Jumprun vilskeessä parrakkaan, yksin baaritiskillä kuumaa mehua naukkailevan herran, seuraa häntä. Mikäli neste ei lasissa vähene, tiedät löytäneesi kummituksen. And then, whoyougonnacall?!