Wanhat ajat
Kermanvärinen, uusklassista empiretyyliä edustanut kivitalo kohosi harjakorkeuteensa alun perin 1700-luvun loppupuolella. Tuolloin rakennuksen toinen kerros oli vielä puusta rakennettu. Vuosina 1808-09 rakennus toimi mm. kenttäsairaalana, jonne tuotiin Suomen sodan (1818-1819) Revonlahden taistelussa haavoittuneita.
Suomen sodan syynä oli Venäjän ja Ranskan 7. heinäkuuta 1807 Tilsitissä solmima rauha, jossa Ranska antoi Venäjälle suostumuksensa Suomen valtaukseen, mikä teki Venäjästä Ranskan liittolaisen. Venäjän tarkoituksena oli Suomeen hyökkäämällä pakottaa Ruotsi liittymään kauppasaartoon, jolloin Ranska olisi voinut vahvistaa asemaansa merivalta Britanniaa vastaan. Kuten tiedetään, sodan seurauksena 600 vuotta kestänyt yhteiselo Ruotsin kanssa päättyi ja Suomi liitettiin Venäjän keisarikuntaan.
Oulussa toimineet ruotsalaissotilaat järjestivät luopumisen tuskaa helpottaakseen jäähyväistanssiaiset, joissa vallitsi luonnollisesti hyvin haikea tunnelma. Tanssiaisiin osallistuneet oululaiset murehtivat tulevaisuuttaan ja luulivat tuolloin hauskanpidon päättyvän uuden isännän saapuessa kaupunkiin.
Huoli oli aiheeton ainakin kaupungin naisväestön kohdalla, sillä 30.11.1808 Ouluun saapuneen venäläisrykmentin johtaja, kenraali Kamenski järjesti puolestaan tanssiaiset, joihin kutsuttiin kaikki kaupungin silmäätekevät – ja miellyttävät naiset, mutta ei yhtään miestä. Sepä siitä, takaisin taloomme.
Naisia säikyttelevä Runeberg
Vuonna 1810 talo ja tontti päätyivät varakkaan tulli-inspehtori Anton Ludvig Runebergin omistukseen. Suomen kansallisrunoilijaksi kohonnut Johan Ludvig Runeberg asui setänsä talossa kouluvuosinaan 1812-1814. Muutama sana torttumiehestä. Johan Ludvig Runeberg syntyi merikapteenin poikana Pietarsaaressa vuonna 1804.
Vuonna 1812 kahdeksanvuotias Johan Ludvig lähetettiin varakkaan setänsä luo Ouluun kiltin Anton-sedän maksaessa pojan opinnot Oulun triviaalikoulussa. J.L.:n kasvatusvanhemmat kuuluivat kaupungin ylhäisöpiireihin, tullivirkailija Runeberg oli naimisissa maaherra Karl Henrik Ehrenstolpen tyttären kanssa. Vaatimattomasta merimieskodista varakkaaseen virkamiesperheeseen tullut Johan Ludwig oli onnensa kukkuloilla.
Kasvatusvanhemmat kutsuivat J. L. Runebergiä arvokkaasti Ludvigiksi. Ludvig laitettiin tanssikursseille, jotta hän oppisi hienostunutta salonkikäyttäytymistä, mikä ei kyllä aina kantanut hedelmää. Runebergin elämäkerran kirjoittaja J. E. Strömborgin mukaan nuori Ludvig-herra huvitteli säikyttelemällä perheen naisväkeä nähdäkseen kuinka usein sai heidät pyörtymään ja taas toipumaan hajusuolan avulla. Ludvig heittäytyi suin päin rymistellen tuolilta tai pöydältä lattialle vain nähdäkseen kuinka maaherratar Ehrenstolpe tyttärineen pyörtyi.
J. L. Runebergin oleskelu Oulussa päättyi vuonna 1814, kun hänen setänsä kuoli yllättäen ja Runeberg lähetettiin takaisin kotiin.
Oulu palaa
Vuonna 1822 raivonnut Oulun palo sai alkunsa varhain aamuyöllä 23. toukokuuta värjärimestari Papen talosta, joka sijaitsi kaupungin rannassa. Tuli levisi nopeasti tuhoten useita puutalokortteleita, sekä mm. tuomiokirkon puurakenteet. Tuomiokirkosta jäljelle jäivät vain kiviseinät, joiden sisään nykyinen kirkko on rakennettu.
Palon sammuttua lähes koko kaupunki oli tuhoutunut maan tasalle. 330 rakennusta tuhoutui täysin tai lähes täydellisesti, mukaan lukien talomme toinen kerros. Palon jälkeisissä korjauksissa toinenkin kerros rakennettiin kivestä, nykyinen ulkoasu lienee vuodelta 1834.
Oulun palosta selvisi ehjänä vain 65 kaupungin rakennusta, yhteensä yli 3 000 oululaista jäi ilman kotia. Yllättävää oli, että tulipalossa kuoli vain viisi ihmistä.
Nylander sammuttaa janon oluella
Runebergien jälkeen tontti taloineen päätyi kauppamies, raatimies ja tervaporvari Anders Abrahaminpoika Nylanderille, joka Margareta Magdalena Adolfintytär Fahlanderin kanssa sai ilokseen yhdeksän lasta.
Yksi lapsista, Oskar valmistui Pietarista taidemaalariksi ja hänen tunnetuimpia teoksiaan ovat J. L. Runebergin runoon perustuva maalaus Pilven Veikko. Oskar Nylanderin viimeiseksi työksi jäänyt alttaritaulu Kristuksen kirkastus sijaitsee Limingan kirkossa. Nylander ampui itsensä ateljeessaan Oulussa vain 22-vuotiaana.
Takaisin komeaan kivitaloon Oulun III kaupinginosaan ja kortteliin numero 18, jossa kuin kuin tulevaa enteillen myönnettiin Nylanderille lupa oluen valmistukseen. 1850 -luvulla talo alkoi päästä oikeuksiinsa, kun siellä ruvettiin järjestämään maksullisia konsertti-illallisia.
1870-luvulla talo tontteineen siirtyi Åströmin nahkatehtaan perustajien, Karl Robertin ja hänen veljensä Hemmingin omistukseen. Sitä ennen omistajina olivat mm. tark’ampujapataljoonan esikunta sekä Alankomaiden varakonsuli kauppias Nils Emanuel Ringvall ja tämän isä Matts Emanuel Ringvall, Nilsin siirrettyä omaisuutensa hänelle. Ja niinhän siinä sitten kävi, että tämä edellä mainittu Karl Robert nai Matts Emanuel Ringvallin tyttären Gustava Katariinan. 1800-luvun Salkkarit.
Santaholman valtakausi alkaa
Kivitalon omistaja vaihtui tiuhaan 1800-luvun viimeisillä vuosikymmenillä ja 1877 kunnian sai vuorostaan merikapteeni John Tornberg. Kauppahintana oli 28 000 markkaa. Kolme vuotta myöhemmin Tornberg vuokrasi talon Oulun Suomalaiselle Klubille joka oli ilmeisen tyytyväisenä kommentoinut majaansa kokouspöytäkirjaan: ”Tornbergin huoneisto oli erittäin hauska ja siisti.”
Ravintolatoiminta lähti liikkeelle, kun klubi perusti yläkertaan oman ravintolan. Ravintolaa emännöi rouva Henrika Mortensén-Juustinen. Suomalaisen Klubin ravintolassa piti olla saatavana ruokaa, myös lämmintä, ja rouva Henrikan vastuulla oli ”huoneiston lämmitys, puhtaanapito ja passaus.” Vastineeksi hän sai klubin tulot itselleen. Henrika-rouvalla oli tuolloin käytössään täydet ravintolaoikeudet, joten anniskelutoimintaa on talossa ollut yli 140 vuotta.
Vuonna 1881 talossa olivat vuorossa suuret juhlat, kun toukokuun 12. päivänä vietettiin Klubin kunniajäsenen, puutavarakauppias A.O. Snellmanin 75-vuotis syntymäpäivää. Saman vuoden lopussa Suomalainen Klubi muutti nykyisen Mannerheimin puiston paikalle sijanneeseen Takun taloon.
1900-luvun alussa Tornberg möi tontin taloineen päivineen A. Santaholma Osakeyhtiölle ja tästä kaupasta jäi nimi elämään näihin päiviin, rakennus tunnetaan edelleen Santaholman talona. Santaholmat asustelivat alkuun Kauppurienkadun puoleisessa puutalossa ja vuokrasivat kivitalosta huoneita muun muassa myöhemmin tunnetuksi tulleen Aaro Hellaakosken (kuvassa) perheelle ja Kaiku-sanomalehden kirjapainolle.
Raittiustyötä ja viinakauppaa
Juhannuksena 1893 syntynyt Aaro Hellaakoski kirjoitti elämänsä aikana useita runoja, romaaneja, esseitä sekä tieteellisiä tutkimuksia. Runoilijana hän oli modernismin uranuurtajia Suomessa.
Hellaakoski toimi myös vakinaisena taide- ja kirjallisuusarvostelijana muun muassa Ajassa, Karjalan Aamulehdessä ja Iltalehdessä. Lisäksi hänellä oli virka Helsingin tyttönormaalilyseon yliopettajana vuodesta 1935 vuoteen 1952, eli kuolemaansa saakka. Hän opetti luonnonhistoriaa, maantietoa, kasvi- ja eläinoppia sekä biologiaa.
Ensimmäisen maailmansodan aikaan vuosina 1914-1918 talon yläkerrassa toimi Vanhasuomalaisten klubi ”Suomalainen Nuija”, sekä sulassa sovussa niin Anniskeluyhtiön Viini- ja konjakkikauppa, kuin Raittiusyhdistys Leimukin. Kummanhan ovi on käynyt tiuhempaan?
Santaholmien omistuksessa tontti taloineen oli aina vuoteen 1970, johon mennessä siellä ennätti toimia mm. Oulun Tuomiokapituli, huonekaluliike Asko ja Posti. Tämän jälkeen omistajaksi tuli Kiinteistöosakeyhtiö Lantonkulma.
Viimeisimmät vuokralaiset ennen Ravintola Kaarlenholvin perustamista vuonna 1972 olivat pitkäpartainen suutarimestari Eero Elsilä koiransa kanssa ja Raija Alanko, joka piti talon muissa osissa sosiaalihuollon varassa eläville miehille majoitusliikettä. Tilaa oli kaiken kaikkiaan 40 asunnottomalle ja talossa sai yöpyä yhden markan vuorokausihintaan.
Ravintola Kaarlenholvi syntyy
Ravintolatoiminta aloitettiin Santaholman talossa elo-syyskuun vaihteessa vuonna 1972, jolloin Katri Antell Oy perusti Ravintola Kaarlenholvin & Jumpru Pubin.
Ravintolan nimestä järjestettiin nimikilpailu ja hyväksytyn voittajaehdotuksen Kaarlenholvi teki eräs rouva Haaparannalta. Nimi viittaa Oulun kaupungin vuonna 1605 perustaneeseen Ruotsin kuninkaaseen, joka tunnettiin nimellä Kaarle IX.
Jumpru sen sijaan on mittayksikkö vanhalla suomenkielellä. Yksi Jumpru = 8,2cl eli reilut tuplat ja kuten kaikki hyvin tietävät, olivat tuplat ankarasti lailla kielletyt 1.3.2018 asti.
Tuon aikainen Kaarlenholvi oli kaupungin suosituimpia ruokaravintoloita ja pitkiä pitopöytiä vanhat oululaiset kaiholla muistelevat, eikä vähiten sitä kuuluisaa talon pyttipannua. Katri Antell Oy luopui Kaarlenholvista heinäkuussa 1988 ja ravintolatoimintaa jatkoi E-Osuuskunta Eka ja sen ravintolayhtiö Restel Oy. Viiden vuoden aikana tapahtui ravintolamaailmassa yhtä sun toista, yläkertakin oli hetken aikaa ajan trendin mukaisesti texmex-ravintolana.
Viisikymppinen on vielä voimissaan
Tuohon aikaan Restel Oy:n aluejohtajana toiminut Arvo Kareinen osti yhdessä vaimonsa Tuula Kareisen ja Kaarlenholvin silloisen ravintolapäällikön Ari Laakkosen kanssa ravintolan vuonna 1993. Tämä kolmikko johti Kaarlea 14 vuotta.
Kesällä 2007 astui voimaan omistajavaihdosa, jossa Kareisten jäätyä ansaittuja eläkepäiviä viettämään ravintolakauppoja tehtiin siten, että Oluthuone Leskisen kapakoitsijat Ari Flinck, Esa Hiltunen ja Mika Jacklin ostivat osakkuudet Kaarlenholvista. Samassa kaupassa myytiin Ari Laakkoselle osakkuus Leskisestä, jonka jälkeen nelikko omisti molempia ravintoloita samansuuruisin osakkuuksin.
Kapakoitsijoista Flinck & Laakkonen johtivat Kaarlenholvia Hiltusen & Jacklinin keskittyessä Roturaarilla sijaitsevat Leskisen pyörittämiseen. Kuudentoista vuoden ajan Arit vaalivat oululaisille rakasta ravintolaa perinteitä kunnioittaen, silmät auki tulevaisuuteen katsoen ja tietenkin vanhaa taloa välillä rempaten.
1.9.2023 astui voimaan tuorein omistajavaihdos Pro Restaurants Oy:n ostaessa nelikon molemmat ravintolat.
Ville Puustisen ja Mikko Rosendahlin (kuvassa yhdessä entisten omistajien ja ravintolajohtaja Leena Komulaisen kanssa) kipparoima Pro Restaurants Oy on yksityisomisteinen ravintolayhtiö, jonka tavoitteena on toimia kasvupotentiaalisissa ja tunnetuissa ilta-,viihde- ja ruokaravintoloissa yliopistokaupungeissa ja matkailukeskuksissa. Kaarlenholvin ja Leskisen lisäksi yhtiöllä on tällä hetkellä eri ravintoloita Tahkolla.
Vuonna 2022 kunniakkaat 50 vuotta täyttänyt Ravintola Kaarlenholvi on äidiltä tyttärelle ja isältä pojalle siirtyvä ravintola, jossa kaikkein tärkein on ihminen, tiskin molemmin puolin.
Oulu-seuran muistolaatat
Oulu-seuran tehtävä on toimia epäpoliittisena yhdistyksenä, jonka piirissä käsitellään Ouluun ja oululaisuuteen liittyviä asioita, kuten kaupunkimme historiaa, kehitystä ja tulevaisuuden suunnitelmia. Oulu-seura on aina halunnut kunnioittaa menneiden polvien oululaisia, erilaisia tieteen ja taiteen aloilla ansioituneita henkilöitä, jotka ovat tuoneet mainetta Oululle. Heidän työstään kertovat lukuisat seuran hankkimat muistomerkit eri puolilla kaupunkia. Ravintola Kaarlenholvin seinää koristaa kaksi Oulu-seuran muistolaattaa, Johan Ludwig Runebergin sekä Aaro Hellaakosken.
Kirjailija Johan Ludvig Runebergin muistolaatta, Ravintola Kaarlenholvi
Oulun Päivien yhteydessä vuonna 1997 muistolaatan sai Oulun koulukotinsa seinään Kauppurienkatu 6:een kansallisrunoilijamme J. L. Runeberg. Laatan teksti:
Runoilija Johan Ludvig Runeberg 1804-1877, kävi Oulun triviaalikoulua asuen tässä setänsä Anton Ludvig Runebergin kodissa 1812-1814. Oulu-seura Lantonkulma Oy 1997
Kirjailija Aaro Hellaakosken muistolaatta, Ravintola Kaarlenholvi
Aaro Hellaakosken muistolaatta paljastettiin Kaarlenholvin Kauppurienkadun puoleisessa seinässä Oulun Päivien yhteydessä syyskuun alussa vuonna 1974. Aloitteen laatan hankkimiseksi olivat tehneet oululaiset pedagogian ylioppilaat. Laatan teksti:
Runoilija, filosofian tohtori Aaro Hellaakoski, syntynyt Oulussa 1893, kuollut Helsingissä 1952. Nuoruudenkoti tässä talossa 1907-1909. ”Vain kuvastajana olen kuuntelijana.” Oulun Päivänä 1974 Oulu-seura